Opettaja Hannele

Perjantai Hamkilla! Mikä hieno päivä taas takana! Mieheni kysyi: Mites opiskelut? Vastasin, että tosi hyvin. Hän siihen, että mitä se sellanen opiskelu on, kun on aina mukavaa! Niinpä. Päällimmäisiksi positiivisiksi jäivät sekoitetut työskentelyryhmät, antoisat keskustelut ja Tian loputon usko ryhmäämme. Sanat, jotka toivottavasti jäävät mieleen ja kantavat opettajuudessa: elinikäinen oppiminen, sydämen sivistys, ihminen ei muutu ellei ole valmis muuttumaan, tavoite ohjaa toimintaa. Suuria sanoja. Päivän ensimmäisessä keskustelussa ryhmäläisemme avasivat arkojakin kokemuksia oppimisesta. Mutta uskon, että niiden tunteiden ja mörköjen selättäminen aloitettiin juuri tänään. Melkein kyyneleitä nähty. Kenties suurin juttu oli kuitenkin tajuta se, että silloin ollaan hyvällä radalla, kun saa opiskelijat esittämään kysymyksiä. Minulla on epätoivoisia kokemuksia yläkoulun oppilaista, jotka lyttäävät opettajan ihan nollaksi. Haaste on saada porukka siihen pisteeseen, että uskaltavat ...

Hei minäkin hyppään vihdoin mukaan keskusteluun! Täällä on jo pohdittu paljon, sopiiko projektioppiminen nuorille. Meidän maatila ottaa osaa säännöllisin väliajoin projekteihin, joissa on usein vastapuolena opiskelijat. Meille se on edullista ;) ja innovatiivista kehitystyötä. Me olemme ja ollaan parhaillaankin mukana projektissa (https://www.turkuamk.fi/fi/tutkimus-kehitys-ja-innovaatiot/hae-projekteja/hot-potato/) juuri yliopisto/ammattikorkeaopiskelunsa aloittaneiden tai jo useamman vuoden vuoden opiskelleiden kanssa. Eivät siis ihan 16-vuotiaita, mutta nuoria kyllä. Projektioppiminen vaatii ohjaajalta tilannetajua, aikataulutusta ja työskentelyn seuraamista sekä etenemisen reflektointia. Ohjaaja ei saa myöskään olla liian dominoiva, jolloin arempi opiskelija ei välttämättä uskalla tuoda esille ajatuksiaan. Lisäksi tässä auttaa ohjaajan elämänkokemus ja kyky nähdä yrityksen tarpeet sekä opiskelijan hyödynnettävät taidot.  Työnantajapuolella on vastaavasti pidettävä sovitu...

Minun suosima opetustyyli on yhdistelmä konstruktivistista ja humanistista oppimiskäsitystä. Mutta kun oikein lukee behavioristista ja kognitiivista oppimiskäsitystä, niin sieltä löytyy rakenteita omasta työskentelystä. Voiko tässä tapauksessa tulla monesta aineksesta paras soppa? Vai katala katastrofi? Opetan pääasiassa taitoaineita, joissa opitaan paljon matkimalla, mallista ja toistamalla. Silti puhdas mallioppiminen, jossa toiminta palkitaan tai tuomitaan, ei mielestäni sovi opetukseen. Sen sijaan ajattelu, että oppii toisen toimintaa seuraamalla ja oppii näkemään onnistumiset ja haasteet, toimii edelleen perustekniikoiden opettelussa. Tämähän lähenee behavioristista ehdollistumista. Aina ei tarvitse itse kokeilla yrityksen ja erehdyksen kautta. Kädentaitojen opettaminen ja kädentaidoissa kehittyminen perustuvat hyvin paljon aiemmin opitun, luetun teorian, nähtyjen mallikappaleiden ja omien tulkintojen varaan. Se on koko ajan oppimista, oman asiantuntijuuden kehittämis...

Torstai oli tuhti paketti yksilöllistä oppimista, työ- / opiskeluhyvinvointia, opiskelijahuoltoa, ahotointia ja hoksaamista. Ryhmät olivat tehneet todella hyviä esityksiä. Saatiin näppärästi hyvät materiaalit jokaisen käyttöön. Olin hyvin täynnä informaatiota ja väsynyt. Illalla vain googlasin kirjaston kirjatarjontaa. Oppilas- ja opettajahyvinvointi on varmasti aihe, joka tulee vastaan tulevaisuuden työpaikoissa. Hyvinvointi yksityiselämässä tai työssä on peili, jonka voimalla työskennellä ja kehittyä. Tämä on ollut pitkään aliarvostettu asia. Onneksi nyt osataan lähestyä jaksamisen kautta eikä loputtoman suorittamisen. 4 KOOta tai viisi ja tähän pitäisi laittaa sydän perään, sillä toimivat niin monessa asiassa johtoajatuksena: kunnioittaminen kiitollisuus kuunteleminen kannustaminen kysyminen Perjantai oli pettymys. Kun työskennellään tietokoneiden ja ohjelmien kanssa, suosisin tasoryhmiä. Ne, jotka jo osaavat käyttää koneita, voisivat edetä annetun tehtävän mukaisesti...