Lähipäivä 28.3.2018
Verkostopäivää odotellessa huomasin odottavani myös jo kesäkuuta.
Keskiviikon verkostot ja opetusharjoittelukokemukset osoittivat, miten jokainen on löytänyt oman tavan toteuttaa itseään ja löytänyt itsestään opettajuuden. Pedagoginen kasvu jatkuu, vaikka ryhmässämme on jo lähdön tuntu. Syksyllä en uskonut näin nopeaan kehittymiseen ja kasvuun. Miksi? Kenties ajattelin hyvin heterogeenisen ryhmän olevan vaikea ryhmäytyä ja löytää yhteinen hohde, mitä kohden ihan tosissaan mennään. Toisin kävi.
Itselleni keskiviikossa olivat parasta kokemustarinat sekä Piritan kanssa jaettu lounas ja automatka. On ollut ilo tutustua häneen. Meillä on paljon yhteistä ja asutaan vielä melko lähekkäin! Nyt minulla on joku kansalaisopiston ulkopuolinen ja silti alaa ymmärtävä, jolle uskoutua. Olen hyvin kiitollinen tästä.
Verkostojen kehittäminen jäi vaivaamaan mieltä. Verkosto käsitteenä on jäänyt mieleni taka-alalle ikään kuin liian suurena sanana. En ollut ajatellut sitäkään niin yksinkertaisena: hakea niitä ihmisiä, joita tarvitsee saavuttaakseen mitä haluaa tai tyydyttääkseen mielenkiinnon. Mutta näinhän se juuri on ja niin olen tehnyt. Nyt olen aktivoitunut LinkedInissä, jotta löytäisin kierrättävät tahot ja yritykset päästäkseni tavoitteeseeni. Uuden verkoston luominen on melko hidasta etenkin uuden ja melko tuoreen asian äärellä.
Oman opettajuuteni oletan kehittyvän enemmän erikoisosaamisen jakamiseen. Minusta olisi erittäin hienoa, jos saisin jakaa tulevaisuudessa kierrätysosaamistani täsmäkursseina, työpajoina tai luentoina. Sellaista ideologian jakamista rahalla...
Oman ajankäytön tarkistaminen puhutti. Vuosityöaika on kuulostanut minusta hyvältä, mutta kokemusperäiset tarina horjuttivat uskoa palkan ja ajan realistiseen suhteeseen. Ehkä vuosien kuluttua on kerätty niin paljon tietoa opetetuista tunneista ja niiden suunnitteluun käytetystä ajasta, että käyttämiään minuutteja ei tarvitsisi tilastoida äärimmäisen tarkkaan. Mihin merkataan aika, mikä kulutetaan oman ajankäytön seuraamiseen ja merkitsemiseen? Tuntiopettajuudessa saattaa olla puolensa; vaikka palkattomien lomien suhteen onkin ihan onneton valinta.
Mutta omasta henkilökohtaisesta ajastani olen oppinut pitämään kiinni tämän vuoden aikana. Onneksi olet Tia korostanut joka kerta, että se oma aika pitää löytyä. Oli se sitten hiihtolenkki, lasi viiniä tai 30 sivua kirjaa eteenpäin.
Näillä ajatuksilla eteenpäin.
Hannele YM17/2
Keskiviikon verkostot ja opetusharjoittelukokemukset osoittivat, miten jokainen on löytänyt oman tavan toteuttaa itseään ja löytänyt itsestään opettajuuden. Pedagoginen kasvu jatkuu, vaikka ryhmässämme on jo lähdön tuntu. Syksyllä en uskonut näin nopeaan kehittymiseen ja kasvuun. Miksi? Kenties ajattelin hyvin heterogeenisen ryhmän olevan vaikea ryhmäytyä ja löytää yhteinen hohde, mitä kohden ihan tosissaan mennään. Toisin kävi.
 |
| Levi, vko 8 |
Itselleni keskiviikossa olivat parasta kokemustarinat sekä Piritan kanssa jaettu lounas ja automatka. On ollut ilo tutustua häneen. Meillä on paljon yhteistä ja asutaan vielä melko lähekkäin! Nyt minulla on joku kansalaisopiston ulkopuolinen ja silti alaa ymmärtävä, jolle uskoutua. Olen hyvin kiitollinen tästä.
Verkostojen kehittäminen jäi vaivaamaan mieltä. Verkosto käsitteenä on jäänyt mieleni taka-alalle ikään kuin liian suurena sanana. En ollut ajatellut sitäkään niin yksinkertaisena: hakea niitä ihmisiä, joita tarvitsee saavuttaakseen mitä haluaa tai tyydyttääkseen mielenkiinnon. Mutta näinhän se juuri on ja niin olen tehnyt. Nyt olen aktivoitunut LinkedInissä, jotta löytäisin kierrättävät tahot ja yritykset päästäkseni tavoitteeseeni. Uuden verkoston luominen on melko hidasta etenkin uuden ja melko tuoreen asian äärellä.
Oman opettajuuteni oletan kehittyvän enemmän erikoisosaamisen jakamiseen. Minusta olisi erittäin hienoa, jos saisin jakaa tulevaisuudessa kierrätysosaamistani täsmäkursseina, työpajoina tai luentoina. Sellaista ideologian jakamista rahalla...
Oman ajankäytön tarkistaminen puhutti. Vuosityöaika on kuulostanut minusta hyvältä, mutta kokemusperäiset tarina horjuttivat uskoa palkan ja ajan realistiseen suhteeseen. Ehkä vuosien kuluttua on kerätty niin paljon tietoa opetetuista tunneista ja niiden suunnitteluun käytetystä ajasta, että käyttämiään minuutteja ei tarvitsisi tilastoida äärimmäisen tarkkaan. Mihin merkataan aika, mikä kulutetaan oman ajankäytön seuraamiseen ja merkitsemiseen? Tuntiopettajuudessa saattaa olla puolensa; vaikka palkattomien lomien suhteen onkin ihan onneton valinta.
Mutta omasta henkilökohtaisesta ajastani olen oppinut pitämään kiinni tämän vuoden aikana. Onneksi olet Tia korostanut joka kerta, että se oma aika pitää löytyä. Oli se sitten hiihtolenkki, lasi viiniä tai 30 sivua kirjaa eteenpäin.
Näillä ajatuksilla eteenpäin.
Hannele YM17/2
Kommentit
Lähetä kommentti
Kiitos käynnistä.